Minna Canth

Tänään on vietetty Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minnan kunniaksi ajattelin vihdoin kirjoittaa jotain hänen kirjoituksistaan. Luin jo tammikuussa Hannan ja Köyhää kansaa, mutta en ole oikein osannut sanoa niistä mitään. Ei sillä, että ei olisi sanottavaa, vaan sillä, että sitä on niin paljon, että en päässyt alkuun.

Hanna on kertomus Hannasta, Kuopiolaisesta porvarisperheen tytöstä 1800-luvun lopulla. Se on Hannan kasvutarina tytöstä nuoreksi naiseksi. Ja se on tarina siitä, miten maailma oli eri tytöille ja naisille kuin miehille ja pojille. Minusta tässä juuri on kirjan syvä ydin. Kuin sukupuolien välistä eroa alleviivaamaan Canth on luonut Hannan veljen hahmon.  Jussi on huoleton ja röyhkeä, Hanna on arka ja kantaa huolta siveydestäänja maineestaan, koulusta ja perheestään, ennen kaikkea äidistään.

Canth onnistuu loistavasti kuvaamaan myös sitä, minkälaisen prosessin vanhemman alkoholismi lapsen päässä aiheuttaa. Sopisi luettavaksi tämänkin päivän ryyppääville isille ja äideille. Ihailin muutenkin suuresti Canthin kykyä kuvata Hannan mielenliikkeitä, tämän lamaannusta maailman ja miesten edessä. kenties hänen omat kokemusket mielenterveyden horjumisesta ovat herkistäneet hänet kirjoittamaan niistä niin kuvaavasti.

Köyhää kansaa puolestaan on miniromaani yhteiskunnan alakerroksesta, perheestä joka eli kerjuulla. Se on kertomus köyhyydestä, nälästä, menettämisestä, hulluudesta ja 1890-luvun yhteiskunnan kyvyttömyydestä kohdata näitä ongelmia. Kertomus oli todella karua luettavaa, eikä sitä lukiessa voinut edes tuudittautua fiktion ajatukseen. Kirjan kertomus voisi olla totisinta totta. Ja jossain päin maailmaa vielä onkin.

Yhdistävänä tekijänä näissä kirjoissa on ennen kaikkea naisääni. Ja elämän kuirjuus muodossa tai toisessa. Mielenkiintoista minusta on myös se, että kummankin päähenkilön kohdalla myös uskonnolla on suuri rooli. Kummassakin kertomuksessa voi mielestäni lukea jopa jonkilaista kritiikkiä kirkkoa ja uskontoa kohtaan. Kumpainenkin nainen eli suuressa Jumalan pelossa ja se myös vaikutti heidän psyyken tilaan. Minusta näyttää siltä,  Minna Canth on kirjoittanut jumalapelon jatkumoksi miesten vallalle. Oliko kirkko Canthille miehisen valtaa ylläpitävä koneisto? Tämä on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen ajatus.

ps. Canthista on tekeillä uusi elämänkerta, joka keskittyy nimenomaan hänen kirjalliseen minäänsä. Odotan mielenkiinnolla!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s