Delirium ja Pandemonium

Loma tuli ja meni, kivaa oli. Pidempäänkin olisi voinut jatkaa. Lomaltapaluuta helpotti kivasti kuitenkin se, että kirjastossa odotti varaamani Lauren Oliverin Pandemonium. Se on toinen osa hänen dystopiatrilogiastaan, josta käsittääkseni puhutaan ensimmäisen kirjan mukaan Delirium-trilogiana. Kirjat ovat suunnattu nuorille, mutta ovat erittäin käypää tavaraa myös aikuisille.

Luin Deliriumin muistaakseni viime syksynä ja vaikutuin siitä suuresti. Kirja kertoo Yhdysvalloista jossain tulevaisuudessa. Yhteiskunta on äärimmäisen kontrolloitu ja kansalaisten elämää säädellään ja valvotaan tiukasti. Vihollinen numero yksi on rakkaus ja pelätyin sairauksista on rakastumisen tunne, delirium. Pojat ja tytöt pidetään tiukasti erillään ja avioliittoja solmitaan vain viranomaisten valitsemien kumppanien kanssa. Kun nuoret täyttävät kahdeksantoista, heille tehdään operaatio(lobotomia?), joka poistaa rakkauden uhan ja siinä sivussa muutkin tunteet. Aikuiset ovat ilmeetöstä ja tunteetonta ylhäältäpäin ohjattavaa massaa.

Aina välillä kuitenkin käy niin, että nuori saa tartunnan ennen operaatiota ja kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen. Itse asiassa suljettujen ja vartioitujen rajojen takana elää kokonainen yhdyskunta järjestelmää ja operaatiota paenneita ”Invalideja”. Virallisen totuuden mukaan heitä ei ole, mutta toinen maailma elää ja hengittää vahvasti.

Deliriumin päähenkilö Lena on odottanut operaatiota koko ikänsä, mutta vähän ennen kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä kohtaa Alexin, joka mullistaa hänen maailmansa täysin. Lena herää eloon ja alkaa tuntea, mutta myös tiedostaa ja kyseenalaistaa. Ympäröivä maailma alkaa näyttää valheelliselta, kieroutuneelta. Nuori pää on sekaisin, kuka puhuu totta, keneen voi luottaa?

Delirium on kerrassaan taitava kuvaus äärimmäisestä kontrolliyhteiskunnasta ja niistä mekanismeista, joilla se luodaan ja ylläpidetään. Oliver on taitava kirjoittaja ja hän yhdistää hienosti orwellilaisen maailman ja nuoren tytön kasvutarinan ehjäksi kertomukseksi, joka oli pakko ahmia loppuun ilman taukoja. Marja Helanen-Ahtolan suomennos oli erittäin sujuva, suurkiitos siitä.

Siinä missä Delirium kuvaa enimmäkseen yhteiskuntaa sisältäpäin ja sen jäsenen näkökulmasta, keskittyy Pandemonium kuvaamaan ”invalidien” elämää rajan takana. Elämä on kovaa taistelua luonnonvoimia ja virallisen maailman tuhoyrityksiä vastaan. Invalidit eivät tyydy vain selvitymään, vaan se käyvät taistelua järjestelmää vastaan soluttautumalla takaisin. He romuttavat perustaa ja pelastavat ihmisiä järjestelmältä.

Kirjassa kuvataan rinnakkain elämää rajan takana yhteiskunnan ulkopuolella sekä soluttautumisoperaatiota ”sisällä”.  Kirjan sävy on synkkä, surumielinen ja väkivaltainen. Oliver on kirjoittanut kirjat nuorille, ja tässä kirjassa se onkin ehkä ilmeisempää kuin Deliriumissa. Kirja keskittyy enimmäkseen toimintaan ja siinä on mielestäni hiukan liikaa elokuvamaisuuksia. (Trilogiasta on tulossa elokuva…) Joitain todentuntuisia ja koskettavia ajatuskaaria hän oli päähenkilölle kuitenkin kirjoittanut ja kaikesta toiminnasta huolimatta sankaritar tuntui elävältä ja tuntevalta, hauraalta nuorelta.

Vaikka Pandemonium ei ollut Deliriumin veroinen, luin sen ahmimalla ja jään odottamaan ensi vuoden keväällä ilmestyvää kolmatta ja viimeistä osaa. Pandemoniumin suomennos ilmestyy ensi kuussa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s