Krokotiilin keltaiset silmät

Minulla kun on ollut tämä kiinnostus ranskalaiseen kirjallisuuteen viime aikoina, niin luin kesällä Katherine Pancolin kirjan Krokotiilin keltaiset silmät. Kirja oli pokkarina mukana lomalla ja sitähän olikin oikein kiva lukea veneessä sateisina päivinä.

Kirja kertoo Cortesin perheestä ja heidän sukulaisistaan ja ystävistään. Perje hajoaa, kun isä Antonio jättää vaimonsa ja kaksi tytärtään rakastajattarensa takia ja muuttaa Afrikkaan kasvattamaan krokotiilejä. Perheen äiti Josephine on arka ja olemassaoloaan anteeksipyytävä historioitsija. Vanhempi tytär Hortensia on kopea, tunteeton ja erittäin kunnianhimoinen nuori nainen, jonka hyväksyntää Josephine epätoivoisesti kaipaa. Pienempi tytär Zoe on puolestaan suloinen, kiltti, helppo.

Mukana on myös seurapiirikaunotarsisko menestyvän juristimiehensä kanssa sekä ilkeä, kylmä ja manipuloiva äiti miehensä kanssa. Siskosta Iriksestä Pancol on kirjoittanut itsekkyyden huipentuman ja äiti on sekä itsekäs että erittäin ilkeä ja laskelmoiva. Kun joukkoon lisätään vielä puolikuninkaallinen paras ystävä, lähiönaapureita, isäpuolen nuori rakastajatar ja yksi komea nuori mies, on kasassa paksu, mutta viihdyttävä romaani elämästä ja siihen heräämisestä.

Kirja on alkuun jopa hiukan lannistava, koska Josephine on niin aneeminen hahmo, mutta pikku hiljaa hän herää henkiin ja tekstikin alkaa elää sykkivämmin. Osittain juonenkäänteet ovat aika epäuskottavia (mm. se puolikuninkaallinen bestis), mutta kirja ei tavoittelekkaan realistista kuvausta vallitsevasta maailmasta vaan maalaa lukijalle lievästi absurdin aikuisten sadun. Absurdius jättää kuitenkin paljon tilaa realismillekin ja kirja kuvaa kauniisti Josephinen muuttumista anteeksipyytelevästä hiirulaisesta eläväksi ja eläväiseksi naiseksi.

Ei Krokotiilin keltaiset silmät ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta kivaa sitä oli lukea. Se oli taas niitä kirjoja, joita piti suorastaan ahmia ja sen kaikki 697 sivua menikin aika heittämällä. Ja tietysti pistin kotiin palattuani varaukseen sen jatko-osan Kilpikonnien hidas valssi. Nyt se on minulla ja ahmin sitäkin hyvällä vauhdilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s