Loistava Jennifer Egan

Alkukesästä luin Jennifer Eganin kirjan Aika suuri hämäys ja se oli suorastaan loistava. Se on episodiromaani tai melkein novellikokoelma, joka koostuu erillisistä ja keskenään jopa eri tyylisistä tarinoista, jotka kuitenkin sitoutuvat hahmojensa kautta yhteen ja muodostavat kertomuksen siitä, miten elämä ja kohtalo kuljettavat ihmistä nuoruudesta eteenpäin.

Tarinat ja niiden hahmot pyörivät tavalla tai toisella levutuottaja Benny Salazarin ympärillä ja ulottuvat ajallisesti 1970- luvulta tulevaisuuteen 2020-luvulle asti. Aihepiiri tuntui aluksi hieman etäiseltä ja ensimmäisen tarinan hahmo kuivakalta, mutta lopulta luin kirjan hirveällä innolla ahmien. Eganin tapa kirjoittaa on käsittämättömän sujuva ja se oli suomenettu mallikkaasti.  Olen episodiromaanien ja -elokuvien ystävä ja tykkäsinkin kovasti kirjan rakenteesta. Kirja on todellinen lukuromaani, jota on mahdoton laskea kädestä ennen loppua!

Pari viikkoa sitten sain käsiini Eganin toisen suomennetun romaanin Sydäntorni. Jälleen kerran loistava kirja! Ja taas minä ahmin ja ahmin! Muutama pitkä junamatka meni kuin heittämällä tätä kirjaa lukiessa. Kirja on todella erilainen rakenteeltaan ja juoneltaan kuin Aika suuri hämäys, mutta imu on sama.

Sydäntornissa on kaksi rinnakkaistarinaa; tarina jossain Euroopassa sijaitsevasta linnasta ja sen amerikkalaisesta omistajasta ja tämän suurista (ja omituisista) suunnitelmista sen suhteen, ja tarina vankilan kirjoitusryhmästä. Mikä on totta ja mikä on tarua? Kuka kukin on missäkin tarinassa? Kummassakin tarinassa on kyse sekä ihmiskohtaloista että ihmisten välisten (valta)suhteiden dynamiikasta. Egan tavoittaa jotain hyvin oleellista ihmisistä olematta liian selittävä tai alleviivaava. Todella hienosti rakennetut kertomus ja hahmot. Teksti on jälleen erittäin sujuvaa ja hyvällä tavalla helppoa.

Eganin kirjat olivat parhaita lukukokemuksia pitkiin aikoihin. Olen todella kaivannut tämän kaltaisia kirjoja. Hyvä tarina ja rakenne sekä taitava, mutta konstailematon kieli. (Onhan niitä, mutta en ole hetkeen löytänyt mitään uutta ja kiinnostavaa juuri tähän lokeroon, jota en nyt osaa tarkemmin määritellä.) Tiedättehän, kirjaa lukiessa kokee lukevansa jotain todella hyvää ja älykästä, mutta ei niin ”älykästä”, että sujuvuus ja viihdyttävyys kärsisi.  Molemmissa kirjoissa on Heikki Karjalaisen suomennus, onnistuneita nekin.

Mustikkakummun Anna oli kirjoittanut kivan arvion Aika suuresta hämäyksestä ja lisää Sydäntornin juonesta voi lukea vaikkapa Järjellä ja tunteella -blogista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s